Ärjänsaaren historia

Monenlaiset jalat ovat jättäneet jälkensä Ärjänsaaren hiekkaan. Saaren historia pitää sisällään muun muassa lappalaisten riittejä, tervansoutajien kauhunhetkiä ja lomalaisten leppoisaa ilottelua.

Noin tuhat vuotta sitten Ärjänsaari oli Oulujärven lappalaisten tärkeimpiä riittipaikkoja. Lappalaisilla oli perimätiedon mukaan saaressa myyttinen Porokirkko, jonka sijaintipaikkaa ei ole pystytty tarkoin selvittämään. Porokirkko oli mahdollisesti jonkinlainen vedenhaltioille uhraamista varten pystytetty palvontapaikka.

1800-luvun puolivälissä Ärjänsaaresta tuli Oulujärven seudulla kuuluisiksi tulleiden Kiveksen rosvojen tukikohta. Rosvot varastivat rantakylien taloista lihaa ja viljaa ja veivät myös tervansoutajien tervat. Kun Kiveksen rosvot saatiin kuriin vuonna 1867, myös tervansoutajat ja kalastajat uskalsivat majailla saaressa odotellen suotuisia tuulia.

Vuonna 1897 kajaanilainen, Sivolanniemessä asunut Kalle Karjalainen osti veljensä kanssa Ärjänsaaren tuhannella markalla. Karjalainen poltti saaressa tervaa, minkä muistona saarelta löytyy vielä runsaasti tervahaudan pohjia. Vuonna 1900 Karjalainen joutui kuitenkin velkojensa takia myymään saaren oululaiselle tervaporvari Otto Ravanderille 3 000 markalla.

Otto Ravanderin kuoltua Ärjänsaari päätyi vuonna 1916 varatuomari Paavo Paloheimolle, Kajaanin Puutavara Osakeyhtiön toimitusjohtajalle. Aluksi Ärjänsaaresta haettiin tehtaalle hiekkaa, jota tarvittiin tiilien valmistukseen. Hiekkaa kuljetettiin saaresta Kajaaniin kahdella hiekkaproomulla. Sotien jälkeen toisesta proomusta tehtiin Ärjänsaaren Säippään laivalaituri ja toisesta aallonmurtaja Palopään kärkeen.

Ärjänsaaresta alettiin kehittää Kajaani-yhtiön työntekijöiden virkistys- ja lomanviettokohdetta 1920- ja 1930-luvuilla. Aluksi lomalaiset majoittuivat teltoissa, mutta 30- ja 40-luvuilla saareen rakennettiin useita lomamökkejä.

Yhtiön työntekijöiden perheenjäsenet ovat muistelleet lämmöllä Ärjänsaaren kesäleirejä. Saaressa järjestettiin 1940–1990-luvuilla lukuisia poika- ja tyttöleirejä, joilla kaupunkilaislapset pääsivät uimaan, pelaamaan ja leikkimään luonnon helmassa. Sotien jälkeisenä pula-aikana lapset tulivat mielellään saareen, sillä Ärjän kesäleireillä ruokaa oli riittävästi tarjolla.

Myös Ärjän kesäjuhlista muodostui sotien jälkeen ikimuistoisia tapahtumia, joihin saattoi osallistua jopa toistatuhatta vierasta. Kesäjuhlien ohjelmanumeroita olivat muun muassa soutu- ja moottorivenekilpailu, voimistelunäytös sekä leikkimieliset missikisat, joiden osallistujista enemmistö oli miehiä.

1950-luku oli ehdottomasti Ärjänsaaren kulta-aikaa, mutta mökkivuokraus jatkui aina 2000-luvulle asti. Vähitellen yhtiöläisten tilalle ovat tulleet Oulujärven veneilijät, joiden yhdeksi suosikkikohteeksi Ärjänsaari on muodostunut.

Vuoden 2017 Ärjänsaari siirtyi luonnonsuojelu- ja virkistysalueeksi Suomen valtiolle Metsähallituksen Luontopalvelujen hallintaan. Ärjänsaari on nyt kaunis, kaikille avoin luonnonsuojelu- ja virkistyskohde.

Anni Koskela, Metsähallitus